Avioehtosopimus ei ole merkki epäluottamuksesta

Avioliittolain mukaan kummallakin aviopuolisolla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden määrä on puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Tästä pääsäännöstä puolisot voivat kuitenkin poiketa avioehtosopimuksella.

Avioehtosopimuksella tarkoitetaan puolisoiden välillä tehtyä sopimusta, jolla he sopivat varallisuussuhteistaan avioliiton päättymisen varalta. Avioehtosopimuksella puolisot voivat määrätä hyvinkin laajasti siitä, miltä osin puolisoiden omaisuus on avio-oikeuden alaista ja mikä siitä vapaata. Toisin kuin usein ajatellaan, avioehtosopimuksessa ei ole kysymys epäluottamuksesta puolisoiden välillä, vaan pikemminkin eräänlaisesta ”vakuutuksesta”, jolla puolisot varautuvat elämän yllättäviin ja usein myös ikäviin muutoksiin. Avioehtosopimus voi esimerkiksi tuoda suojaa perillisille toisen puolison kuollessa.

Puolisot voivat määrätä avio-oikeudesta ja sen laajuudesta monilla eri tavoilla, ja usein kunkin avioparin toiveet ja tarpeet eroavat toisistaan. Käytännössä voidaan kuitenkin erottaa erityisesti kolme sopimustyyppiä, joihin törmää kaikkein useimmin. Nämä ovat: avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehto, osittainen avioehto sekä yksipuolinen avioehto.

Avio-oikeuden kokonaan poissulkevassa avioehto on sopimustyypeistä yleisin. Siinä kumpikin puoliso sulkee avio-oikeuden ulkopuolelle kaiken omaisuutensa. Tyypillisesti tällainen määräys koskee sekä omaisuutta, joka puolisoilla on sopimushetkellä, että myös omaisuutta, jonka he saavat tavalla tai toisella avioliiton aikana.

Osittaisessa avioehdossa puolisot määräävät avio-oikeuden ulkopuolelle ainoastaan osan puolisoiden omaisuudesta. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että puolisot sopivat avio-oikeuden ulkopuolelle kuuluvan kummankin puolison yksin omistamat pörssiosakkeet ja muun sijoitusvarallisuuden.

Yksipuolisessa avioehdossa on kysymys sopimuksesta, jossa avio-oikeudesta vapaaksi sovitaan ainoastaan toiselle puolisolle kuuluvaa omaisuutta. Tällaisessa tilanteessa toiselle puolisolle kuuluva omaisuus kuuluu edelleen kokonaisuudessaan avio-oikeuden piiriin. Tavallisesti kysymys on esimerkiksi siitä, että avio-oikeuden ulkopuolelle rajataan jokin tietty yksilöity omaisuuserä, kuten toisen puolison omistama kesämökkikiinteistö.

Avioehtosopimuksen muotovaatimuksista säädetään avioliittolaissa. Avioehtosopimus tulee tehdä kirjallisesti, ja siinä on oltava päiväys, puolisoiden allekirjoitukset, minkä lisäksi sopimuksen tulee todistaa oikeaksi kaksi esteetöntä todistajaa. Avioehtosopimuksen voi tehdä ennen vihkimistä, mutta myös avioliiton aikana. Vielä on syytä muistaa, että avioehtosopimuksen pätevyys edellyttää sen rekisteröimistä Digi- ja väestötietovirastoon.

Avioehtosopimuksen tekemistä voidaan suositella kaikille puolisoille varallisuusasemasta riippumatta. Erityisesti avioehtosopimuksen tekemistä tulisi pohtia esimeriksi tilanteissa, joissa toinen puoliso on varakkaampi kuin toinen tai toisella puolisolla on enemmän henkilökohtaista velkaa kuin toisella. Myös silloin, kun puolisoilla ei ole lapsia tai silloin, kun toisella tai molemmilla puolisoilla on yritysomaisuutta, avioehtosopimuksen tekemistä tulisi harkita.

Eemeli Sillanpää
varatuomari